“Musiikki on pelastanut minut kahdesti. Ensimmäisen kerran äitini kuoleman jälkeen teini-iässä, silloin olisin ilman gospel-bändiä ajautunut kaveriporukan mukana huumeisiin ja vankilaan. Toisen kerran 2000-luvun alussa, kun koin pahan loppuunpalamisen. Totaalin dropoutin keskellä entinen bändikaverini toi minulle levyn, jonka laitoin keskellä yötä soimaan. Yllättäen se aloitti sisäisen uudelleenrakentamisen ja huomasin heti muutoksen olossani.
Monen vuoden loppuunpalaminen on kovin koulu missä olen ollut. Burnoutin keskellä sain aluksi aivan väärät diagnoosit ja väärät lääkkeet. Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön määrätyt lääkkeet pahensivat tilannetta ja olin pian benzokoukussa. Lopulta pääsin niistä eroon oman vieroituksen kautta, kahden viikon tärinöillä. Sitten jatkoin itse tilanteeni analysointia ja vaadin muuta hoitoa, ja lopulta diagnoosi oli oikea: ADHD. Tämä selitti lopulta tosi monta asiaa: nuoruuden “levottoman jätkän ja hankalan tyypin” maineen. Oli outoa, mutta helpottavaa kuulla lääkärin suusta, että olinkin fiksu!
Kun tajusin, miten merkittävä vaikutus musiikilla oli, halusin tutkia asiaa lisää. Musiikin kiehtova, parantava maailma, on vienyt minut nyt mennessään. Teen sähkökitaralla ja efekteillä musiikkia, jota musiikkiterapeutit ja erityisopettajat käyttävät erinomaisin tuloksin haastavien nuorten kanssa. Levystä on ollut apua aspergereille ja olen testannut musiikkia onnistuneesti jopa migreenipotilaille. Sparraan aihetta Helsingin Yliopiston aivotutkimusyksikön vetäjän kera ja hion parhaillaan diiliä ääniaaltoihin perehtyneen studiokaiutinvalmistajan kanssa. Valmistelen uutta levya ja etsin koko hommalle rahoitusta. Olen tosi innoissani, jos musiikin parantava voima voisi auttaa mahdollisimman monia. Olen itse kokenut kovia, käynyt sudenkuopassa ja selvinnyt, haluan auttaa nyt muita. Musiikin lisäksi iloa ja tasapainoa elämääni tuovat luonto, eläimet, hiljaisuus – ja rakkaus.
Kaiken elämässä koetun jälkeen haluan muuttaa asioita ja vaikuttaa. Tiedän, että moni ei jaksa vaatia hoitoa ja oikeaa diagnoosia. Lääkäreillä ja hoitohenkilökunnalla on jäätävä vastuu. Yksilön koko elämä on heidän käsissään. Jos polkuna on pahimmillaan väärä diagnoosi ja väärät lääkkeet, joiden mukaisesti ihminen alkaa itse uskomaan itsestään, on riskinä syrjäytyminen.
Ulkomaailma ei saa määritellä kuka sinä olet. On tärkeää kuunnella sydämen ääntä, päättää itse omat arvot ja uskomukset. Virtauksen tulee elämässä mennä sisältä ulospäin – älä salli itsellesi mitään muuta. Erityisesti ADHD:na on riski antaa ulkoisen maailmaan sanella, kuka ja millainen olet, koska meidät leimataan helposti alisuoriutujiksi. Määrittele itse itsesi.”
