“Minulla on ollut paniikki- ja ahdistushäiriöitä vauvasta asti. Ne eivät ole silti estäneet minua elämästä täysillä: elämä vain on pelkojen uhmaamista. Minulla on esimerkiksi järjetön lentopelko, ja olen aina varma, että kuolen lentokoneessa. Silti olen lentänyt kolmeenkymmeneen eri maahan, mm. vapaaehtoistyöhön Tansanian nuorisovankilaan. Olen reilannut kahdesti lapsen kanssa halki Euroopan, reppureissannut maailmalla ja telttaillut Serengetillä. Olen päättänyt elää täysillä – päättänyt, että pelko ei voita.
Pienenä pelkäsin yökyläilyä, sitten elokuvia. Aina tuli uusia pelkoja. Minua pidettiin herkkänä lapsena, silloin ei paniikkihäiriöistä tiedetty. Välillä en ole uskaltanut poistua kotoa. Jokelan kouluammuskelujen jälkeen oli yksi näistä tilanteista, silloin kämppis ohjasi minut lääkäriin. Pääsin terapiaan ja lääkehoitoon, joihin olen palannut aina tarpeen tullen. Tärkeintä on kuitenkin sisäinen työskentely. On ymmärrettävä, että Varpu ja paniikkihäiriö eivät ole sama asia. Diagnoosit eivät saa lähteä ohjaamaan sitä mitä ihminen on. Ajattelen, että kaikki ominaisuudet tulisi kääntää vahvuuksiksi, ei ongelmiksi. Esimerkiksi minulle herkkyys merkitsee tunneälyä, empatiakykyä ja taitoa olla läsnä. Pystyn myös sanoittamaan tunteita musiikin kautta, teen asioita näkyviksi ja haluan tuoda lohtua maailman tuskaan.
Apua ei välttämättä helposti saa, esimerkiksi terapiaan voi olla kuukauden jonot. Apua tulee kuitenkin vaatia. Vaikka minullakin elämän kortit näyttivät synkiltä, niin halu elää voitti. Olen kirjoittanut elämästäni kirjan, Pelkoja suuremmat unelmat, koska haluan, että jokainen uskaltaa unelmoida, kaikissa tilanteissa. Tuntuu erikoiselta kirjoittaa koko elämä auki ja laittaa se parillakympillä myyntiin, mutta toivon että kirjani antaa toivoa niille, joilla sitä ei nyt ole. Haluan näyttää, että kaltaisillani on aina toivoa.
Sinullakin on lupa unelmoida. Niin, juuri sinulla. Uskalla onnistua. Tee vaikka pelottaa. Haluan kannustaa menemään päin pelkoja: unelmat ovat vahvempia kuin ne. Minulle iloa tuovat lapsi, poikaystävä – ja sen muistaminen, että maailma ei ole niin paha miltä välillä tuntuu. Hyviä ihmisiä on aina enemmän kuin pahoja. Eniten toivoa tuo sen opettelu, että minäkin ansaitsen hyvää. ”
